Yleismaailmallinen kirkko

Pyhä istuin (Vatikaanin kotisivu)

Pohjoismaiset hiippakunnat

Yleismaailmallinen kirkko

Kristuksen ainoa kirkko, jota uskontunnustuksessa tunnustamme yhdeksi, pyhäksi, katoliseksi ja apostoliseksi… on olemassa katolisessa kirkossa, jota johtavat Pietarin seuraaja ja hänen yhteydessään olevat piispat. Silti monia pyhittymisen ja totuuden ilmaisuja voidaan löytää myös sen näkyvien rajojen ulkopuolelta (Katolisen kirkon katekismus, 870).

Katolinen kirkko on ylivoimaisesti suurin kaikista kristillisistä kirkoista ja yhteisöistä. Siihen kuuluu yli miljardi jäsentä. Se toimii käytännössä jokaisessa maailman kolkassa. Sen jäsenet puhuvat kaikkia maailman kieliä. Mutta vieläpä enemmän katolisen kirkon uskoa ja elämää leimaa varmuus siitä, että siinä on todellisesti läsnä sama kirkko, jonka ihmiseksi tullut Jumalan Poika, Jeesus Kristus, perusti ja jolle hän vuodatti Pyhän Hengen lahjojen täyteyden.

Katolinen kirkko on kaikkialla maailmassa sama. Siihen kuuluu eri jumalanpalvelusjärjestyksiä, sitä elävöittävät paikalliset perinteet ja tavat, sen arkielämä saattaa saada hyvinkin vaihtelevia muotoja eri puolilla maapalloa, siinä on aitoa moninaisuutta, mutta silti se on todellisesti yksi. Sen usko, opetus, sakramentit ja rakenne ovat kaikkialla samat ja muuttumattomat. Kirkon ykseys on yhä tänään näkyvää ja todellista, niin kuin se oli alkukirkossa ensimmäisillä vuosisadoilla.

Kristus antoi apostoli Pietarille erityistehtävän toimia koko kirkkonsa näkyvänä perustana ja ylimpänä paimenena. Pyhä Pietari kärsi marttyyrikuoleman Roomassa ja hänen erityistehtävänsä on siitä lähtien välittynyt aina seuraavalle Rooman piispalle, jota kutsutaan paaviksi. Yhdessä apostoli Pietarin seuraajan kanssa ja hänen alaisuudessaan piispat kantavat vastuuta koko maailmanlaajuisesta kirkosta. Useimmat heistä johtavat katolisen kirkon paikalliskirkkoja, jolloin he ovat ykseyden lähde ja perusta omissa paikalliskirkoissaan. Näihin paikalliskirkkoihin lukeutuu koko Suomen alueen kattava Helsingin hiippakunta.

Paavi Benedictus XVI, kastenimeltään Joseph Ratzinger, syntyi Marktl am Innissä Passaun hiippakunnassa 16. huhtikuuta 1927. Hänet vihittiin papiksi 29. kesäkuuta 1951, nimitettiin Münchenin ja Freisingin piispaksi 25. maaliskuuta 1977. Hänet vihittiin piispaksi 28. toukokuuta 1977 ja luotiin kardinaaliksi 27. kesäkuuta 1977. Hänet nimitettiin uskonopin kongregaation prefektiksi 25. marraskuuta 1981. Suomessa historian ensimmäisenä paavina 9.-10. kesäkuuta 1989 vierailleen paavi Johannes Paavali II:n kuoltua 2. huhtikuuta 2005 kardinaali Ratzinger valittiin uudeksi paaviksi jo 19. huhtikuuta 2005. Kirkon yleismaailmallisen paimenen tehtävän hän aloitti juhlallisesti 24. huhtikuuta 2005. Hän on kirkon 265. paavi. Paavin lähimpiin neuvonantajiin kuuluvat kardinaalit, jotka ovat paavilta kardinaalin arvon saaneita piispoja. He toimivat joko paikalliskirkkojen arkkipiispoina tai piispoina eri puolilla maailmaa tai avustavat paavia kirkon keskushallinnossa. Kardinaalit myös valitsevat uuden paavin.

Pyhällä istuimella tarkoitetaan sekä paavin ylintä paimenvirkaa että häntä avustavaa kirkon keskushallintoa eli Rooman kuuriaa, joka toimii pääosin Vatikaanissa. Valtiosihteeristön lisäksi paavia avustavat hänen yleismaailmallisessa paimenvirassaan kongregaatiot sekä joukko paavillisia neuvostoja. Rooman kuuriaan kuuluvat niin ikään kirkon ylimmät oikeusistuimet sekä joukko muita toimistoja.

Vatikaanivaltion tarkoituksena on ainoastaan turvata Pyhän istuimen vapaus ja riippumattomuus. Pyhää istuinta edustaa Suomessa ja muissa Pohjoismaissa apostolinen nuntius, joka yhtäältä toimii Pyhän istuimen suurlähettilästason diplomaattiedustajana suhteessa valtioon sekä toisaalta hoitaa käytännön asioita Pyhän istuimen ja Pohjoismaissa toimivien katolisten paikalliskirkkojen välillä. Apostolisena nuntiuksena toimii arkkipiispa, jonka asemapaikka on Tukholmassa.

Kirkko maailmassa

Maailman asukkaista melkein viidennes eli lähes 20 prosenttia kuuluu katoliseen kirkkoon. Yli miljardista katolilaisesta noin puolet asuu Amerikan mantereella, neljäsosa Euroopassa, runsas kymmenesosa Afrikassa, toinen kymmenesosa Aasiassa ja loput Oseaniassa. Kirkko toimii käytännössä kaikissa maailman maissa.

Suurin osa katolilaisista kuuluu latinalaisen jumalanpalvelusjärjestyksen eli riituksen piiriin, johon lukeutuu myös Helsingin katolinen hiippakunta. Sen rinnalla kirkossa on lukuisia idän jumalanpalvelusjärjestyksiä noudattavia paikalliskirkkoja, joilla on oman liturgisen perinteensä lisäksi omat rikkaat tapansa ja sääntönsä, joita kirkko pitää arvossa ja kunniassa.

Rooman hiippakunnan lisäksi katolisessa kirkossa on kymmenkunta patriarkaattia, lähes kuusisataa arkkihiippakuntaa, yli kaksituhatta hiippakuntaa sekä melkein kolmesataa hiippakuntaan rinnastettavaa alempitasoista paikalliskirkkoa. Tavallisesti samassa maassa toimivien hiippakuntien piispat muodostavat piispainkokouksen, joita kirkossa on runsaat sata. Vuonna 2000 kirkkoa palveli runsaat neljätuhatta piispaa, yli 400.000 pappia, lähes 30.000 pysyvää diakonia, 55.000 sääntökuntaveljeä sekä 800.000 sääntökuntasisarta.

Pohjoismaissa asuu arviolta 200.000-300.000 katolilaista. Helsingin hiippakunnan lisäksi Pohjoismaiden muut paikalliskirkot ovat Kööpenhaminan hiippakunta (käsittää koko Tanskan, Färsaaret ja Grönlannin), Reykjavikin hiippakunta (koko Islanti), Tukholman hiippakunta (koko Ruotsi), Oslon hiippakunta (Etelä-Norja), Trondheimin prelatuuri (Keski-Norja) sekä Tromssan prelatuuri (Pohjois-Norja). Hiippakuntien sekä prelatuurien piispat ja apulaispiispat muodostavat yhdessä Pohjoismaiden piispainkokouksen. Piispainkokouksen tehtävänä on edistää paikalliskirkkojen pastoraalista työtä soveltamalla kirkon keskushallinnon ohjeita sekä toimimalla muutenkin paikallisten piispojen välisenä yhteistyöelimenä. Sen tavallisesti kahdesti vuodessa pidettävään täysistuntoon voivat osallistua myös eläkkeellä olevat pohjoismaiset emerituspiispat. Piispainkokouksen sihteeristö toimii tällä hetkellä Kööpenhaminassa, Tanskassa.