Tieto siitä, että hiippakunta ei pysty enää ylläpitämään monille rakasta Stella Marista, on meille kaikille Stelliksen kävijöille varmasti todellinen suru-uutinen. Mutta minkäs teet? Keskuksen kokonaistalous on ollut tappiollinen, toteuttamiskelpoisia kehittämisideoita on etsitty turhaan ja tämän päivän katolilaisten kiinnostus keskuksen käyttöön on vain vähentynyt. Hyvät muistot eivät riitä.
On katsottava eteenpäin. Ehkä lapset ja nuoret löytävät toisensa seurakuntiensa järjestämillä leireillä jopa aikaisempaa paremmin. Ehkäpä seurakuntien elämä voi tämän herätyksen myötä myös virkistyä. Ehkäpä me kaikki ymmärrämme entistä paremmin, kuinka tärkeää oma aktiivisuutemme on kirkon elämässä. On hyvä aloittaa läheltä, pienistä teoista, eikä aina vain odottaa, että kaikki tarjotaan valmiina, suurena ja kauniina.
Adventti tarjoaa meille oivallisen tilaisuuden pysähtyä hetkeksi miettimään Jeesus-lapsen tulemisen salaisuutta. Ei hänkään tullut valmiiseen maailmaan, vaan keskeneräiseen. Ei hänkään vain nauttinut valmiista tarjoomuksista, vaan lapsena ja nuorena auttoi perhettään kotona ja verstaalla.
Vasta aikuisena Jeesus teki sitä, mitä varten hän oli tullut. Siihen asti kaikki oli ollut valmistautumista Jumalan valtakunnan julistamiseen.
Ehkä adventti voi tänä vuonna olla meille erityinen aika, jolloin voimme tutkia omaa sydäntämme ja miettiä, miten Jumalan rakkaus voisi paremmin päästä loistamaan siellä, sydämemme sopukoissa, ja miten tuon loiston välittämä lämpö voisi levittäytyä lähimmäistemmekin iloksi.
Ehkä me löydämme uutta voimaa käyttää aikaamme ja lahjojamme oman seurakuntamme hyväksi ja välittää sillä tavalla Jumalan pyhyyttä lähimmäisillemme.
Marko Tervaportti
Pääkirjoitus, Fides 13/2011
Ps. Muistathan hankkia hiippakunnan seinäkalenterin ensi vuodelle omasta seurakunnastasi!