Skip to content

Kirkon sadon juhlat

Jokaisen ihmisen elämän lopussa tulee hetki, jolloin hänet punnitaan hänen tekojensa mukaan. Silloin tutkitaan, onko hän arvollinen astumaan Jumalan kasvojen eteen ja tulemaan ikuisesti kirkastetuksi taivaassa vai jääkö hän taivaan kirkkauden ulkopuolelle eläessään tekemiensä itsekkäitten valintojen mukaisesti. (Continued)

Jumalan pohjaton rakkaus

Helsingin piispan Teemu Sipon SCJ saarna.

(Vuoden 30. sunnuntai, A)

Rakkaat kristityt,

Itävaltalaisella kirjailijalla Rainer Maria Rilkellä on pieni muisto ajoilta, jolloin hän oleskeli ensimmäisiä kertoja Pariisissa. Hän kulki tuolloin päivittäin erään ystävänsä kanssa lounaalle jonkun aukion poikki. Siellä istui kerjäläisnainen aina samassa paikassa. Katsomatta kehenkään, sanomatta sanaakaan tämä vain ojensi kättään. (Continued)

Työn arvo maallikoiden elämässä

Kohtuus kaikessa, myös työnteossa! Emme saa olla työnarkomaaneja (workholisteja), emmekä saa pelätä sitä, että tunnustamme työn tekemiseen kätkeytyvän arvon. Valitettavasti liian usein työn merkityksen mitta on se, kuinka paljon rahaa sillä hankitaan. Mutta ansiotyö ei ole ainoa työnteon motiivi. On olemassa paljon kunnioitettavia tehtäviä, jotka eivät ole rahalla mitattavissa kuten kotiäitien työ ja ylipäänsä vanhempien kasvatustyö, omaistenhoito, yksilöllinen lähimmäisapu ja yhdistysten vapaaehtoistyöt. (Continued)

Meidän aikakautenamme

Vatikaanin päivälehti L’Osservatore Romano on kritisoinut kovin sanoin Britannian yleisradioyhtiössä BBC:ssä tehtyä periaatepäätöstä luopua käyttämästä ajanilmauksissa kristinuskoon liittyviä ilmauksia. Tähän asti yhtiö on käyttänyt muun englanninkielisen maailman tavoin merkintöjä “A.D.“ (Anno Domini eli Herran vuonna) ja “B.C.” (Before Christ eli ennen Kristusta). Uudistuksen jälkeen BBC:n esittämät vuosiluvut ovat joko muotoa “C.E.” (Common Era eli yleisenä aikakautena) ja “BCE” (Before the Common Era eli ennen yleistä aikakautta). (Continued)

Uskossa lujia

Madridissa järjestetyt Maailman nuortenpäivät osoittivat jälleen kerran vääräksi sen usein toistetun väitteen, ettei kirkolla tai uskonnolla ole enää tulevaisuutta. Nuoret katolilaiset, ja nuoret myös muissa kristillisissä yhteisöissä, eivät olekaan laumoittain hylänneet uskonnollista elämää. Päinvastoin, uskallan väittää, nuoret osaavat olla uskossa jopa lujempia kuin vanhempansa. (Continued)

Pyhän Birgitan perintö taas jo 25 vuotta Turussa

Kun birgittalaissisaret palasivat Varsinais-Suomeen melkein 400 vuotta Naantalin luostarin viimeisen sisaren kuoleman jälkeen, toivottiin, että sisarten paluun myötä myös pyhän Birgitan perintö elpyisi maassamme. Ja niin tapahtui pyhän Birgitan syntymän 600-vuotisjuhlallisuuksien myötä. Roomassa oli ekumeeninen vesper, jonka paavi Johannes Paavali II toimitti yhdessä sekä Suomen että Ruotsin evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispojen ja meidän oman piispamme Paul Verschurenin kanssa. Suomessa oli myös muutamia vaikuttavia ekumeenisia tapahtumia: Helsingissä oli ikioma Birgitta-näyttely. Sen yhteydessä ilmestyi myös kaunis juhlakirja. Samalla monien mielestä Naantalin seurakuntakirkko oli saanut entisen luostarin hohtonsa takaisin ja oli muuttumassa siksi, mikä se oli aikaisemmin, Armonlaaksoksi, Vallis gratiae (latinaksi) ja Nådendal (ruotsiksi). (Continued)

Todellisia ongelmia

Kesädekkarissa itseään epäonnistuneena pitävä nainen tapaa ensi kertaa vuosikausiin sisarensa, joka on tullut uskoon. Vastentahtoisesti hän lähtee sisarensa perässä sunnuntain jumalanpalvelukseen. Siellä pastori kertoo omasta menneisyydestään, siitä, kuinka hän etsi hyväksyntää moottoripyöräjengistä, jäi kiinni ryöstöstä, joutui vankilaan ja vasta silloin kohtasi ensimmäistä kertaa ihmisen, joka välitti hänestä, joka kertoi hänelle Jumalasta. Nyt hänen elämänsä oli muuttunut. Hän oli oppinut, että – niin uskomattomalta kuin se tuntuikin – Jumala rakastaa myös rikollisia, elämässään tavalla tai toisella epäonnistuneita ihmisiä. Hän oli kokenut Jumalan rakkauden ja saanut rauhan ja ilon sydämeensä. (Continued)

Evankeliumin ilo

Kaksi miestä vaeltaa tietä alakuloisesti keskustellen. Heitä painaa murhe. Koko maailma tuntui menettäneen kaiken toivon ja ilon. Muutaman tunnin kuluttua samat vaeltajat rientävät iloisina takaisin Jerusalemiin. Heillä on maailman riemullisin uutinen kerrottavanaan. (Continued)

Lapsenkaltainen usko

Jokainen ihminen on luonnostaan uskonnollinen, vaikka kaikki eivät ilmaise sitä samalla tavalla. Aina ihminen uskoo johonkin häntä suurempaan ja korkeampaan voimaan tai olentoon, josta hän tuntee itsensä riippuvaiseksi. On tärkeä olla hyvässä suhteessa hänen kanssaan ja olla hänen ystävänsä. Me kristityt sanomme häntä Luojaksemme ja taivaalliseksi Isäksemme, joka on luonut meidät huolellisesti ja rakastaa henkilökohtaisesti jokaista meistä. Emme saa pelätä häntä. Meidän ei tarvitse lepyttää häntä. Hän on armahtavainen ja iloitsee tuhlaajapojan paluusta. (Continued)

Maailman nuortenpäivät: Paavia ja kirkkoa myös arvostetaan

Suomalaisten tiedotusvälineiden uutisointi katolisen kirkon Maailman nuortenpäivistä, jotka järjestetään juuri näinä päivinä Madridissa, on osoittautunut – odotetusti – varsin yksipuoliseksi. Uutiset ovat nostaneet tapahtumasta tai paremminkin sen vierestä esiin paavia vastustavat mielenosoitukset tai hyödyttömän keskustelun naispappeudesta kertomatta ollenkaan, mistä koko tilaisuudessa varsinaisesti on kysymys. (Continued)