Päivän tarina on taas Suprapto Ismudjiton kirjasta Kipu ja kauneus. Hän kertoo tapaamisestaan Indonesian tunnetuimman kirjalijan kanssa. Olin löytänyt yhden hänen kirjansa Pasilan kirjastosta 1990-luvun alussa. Sen lukeminen oli suuri elämys. "Kirjailija Pramoedya Ananta Toer vieraili vuonna 1956 Malangissa ja esiintyi kaupungintalolla. Osallistuin tilaisuuteen Suara Rakjat -lehden nuorena toimittajana. Pramoedya oli silloin 31-vuotias. |
Hän puhui taiteesta. Hän oli juuri palannut Hollannista ja liittynyt LEKRA-järjestöön. Se oli Lembaga Kebudayaan Rakyat, Kansan kulttuurin insituutti, joka tunnettiin vasemmistolaisena organisaationa.
Hän sanoi, ettei taide ole olemassa vain itseään varten. Taiteen tulee heijastaa sosiaalista todellisuutta, ja sen tulee toimia sosiaalisten uudistusten käyttövoimana.