Soikoon riemu, pyhä, suuri, Henrikin on juhla juuri, jalo paimen, uskon muuri, meille tarjoo riemun tään. Taivaan ase armoitettu, valikoitu, ylennetty, kaunistettu, korotettu kunnioista ylimpään. Britanniassa syntyi hän, sai Herran armon väkevän; johdatuksest’ Ylimmän piispaksi hän vihittiin. Kuulu paimen Upsalan, sankar’ uskon oikean, sovassa ristin sotijan Suomessa hän surmattiin. | Niin moni merkki, ilmestys osoittaa, ett’ on pyhimys hän jalo, että Jumalaa, jot’ alttiisti hän palveli, rakasti ja julisti, palvella tulee, rakastaa. Herran marttyyri, oot vaivas palkkaa, jonk’ on pannut taivas, korkeint’ ikikunniassa, pyhäin seuras ihanassa korotettu nauttimaan. Meidät, jotka riemukkaina kilvan kiitämme sua aina, seuraan enkeleitten saata, ilohon, jok’ ei voi laata, autuaitten asumaan. Aamen. Pyhän Henrikin sekvenssi |