45 vuotta sitten olin ystävieni kanssa Esppon Myllyjärvellä Pyhien Pietarin ja Paavalin juhlapäivän (29.6.) messussa. Kaunis liturgia isä Robertin toimittamana. Istuimme juttelemassa niitä näitä. Kerroin lähdöstäni Saksaan Kölnin Emmaukseen vapaaehtoiseksi. Sieltä sitten palasin seuraavana vuonna mieheni Manfredin kanssa. Myllyjärvellä kävimme usein messussa, kun lapset olivat vielä alakoululaisia. Isä Robertin hevoset ja koirat olivat myös suosiossa. Kannan sydämessäni kiitollisena muistoa. |
0 Comments
Nälkäisten ruokkiminen'Tänä aamuna sataa. Päivä on minulle mieleinen. Se on orjien vapauttamisen päivä. Tänä päivänä me juhlimme orjuudesta pääsemistä. ... Vankiloissa mustat olivat syntipukkeja. Mutta valkoiset ovat nyt sivistyneempiä. He eivät kohtele meitä halveksien. Valistakoon Jumala valkoisia, että mustat tulisivat onnellisiksi. Sataa edelleen. Minulla on vain papuja ja suolaa. Sade on rankka. Kuitenkin olen lähettänyt lapset kouluun. Minä kirjoitan, kunnes sade loppuu. Sitten menen Senhor Manoelin luokse myymään romurautaa. Romuraudasta saamallani rahalla ostan riisiä ja makkaraa. Sade on vähän hellittänyt. Menen ulos. ... Minun käy niin sääliksi lapsiani. Kun he näkevät ruokaa, he huutavat: 'Eläkoon äiti!' ... On satanut; on tullut kylmä. Talvi tulee. Ja talvella syödään enemmän. Vera alkoi pyytää ruokaa. Mutta minulla ei ollut mitään. Se oli näytelmän uusintaesitys. Minulla oli vain kaksi cruzeiroa. Halusin ostaa vähän jauhoja ja tehdä käristystä. Pyysin Dona Alicelta ihraa. Hän antoi minulle ihraa ja riisiä. Oli jo kello yhdeksän illalla kun söimme.
1960-luvulla Myllyjärven ekumeenisessa keskuksessa toimi isä Robert de Caluwén kanssa itävaltalainen isä Theodor Rohner. Hän oli Suomessa kymmenen vuotta, minkä jälkeen hän läksi 1970-luvun alussa viideksitoista vuodeksi Brasiliaan. Siellä hän toimi ns. baasis-seurakunnassa opettaen köyhiä, auttaen arjen ongelmien ratkaisemisessa ja rohkaisten oikeudenmukaisuuden vaatimisessa. Hän kirjoittaa: ”Solidaarisuus on erittäin tärkeää, omassa ympäristössä ja maailmassa. Baasis-seurakuntaan kuuluu myös valmius laskea omaa elintasoa tietoisesti ja vapaaehtoisesti nälkäisten ja hätää kärsivien hyödyksi. Se on uudistumisen paikka. Se asettuu henkilökohtaisen, yhteiskunnallisen, kirkollisen ja ekologisen alueelle olojen parantamisen tähden. Suuremmissa kirkollisissa ja yhteiskunnallisissa yhteyksissä baasis-seurakunta suojelee kuitenkin omaa itsenäisyyttään. Mitä siinä tehdäänkään, sen päättävät jäsenet omalla vastuullaan. Se haluaa pysyä pienenä. Kaikkien on tunnettava toisensa. Kaikilta odotetaan keskinäistä sitoutumista. Me (eurooppalaiset ryhmät) haluamme auttaa heitä vapauttamaan itse itsensä.” Baasis-seurakunnilla on samoja ajatuksia ja tavoitteita kuin vapautuksen teologian ryhmillä, mutta ne keskittyvät enemmän oman yhteisönsä elämän parantamiseen. Brasiliassa piispa Helder Camara ei jättänyt hallitusta rauhaan. Hänet siirrettiin syrjäiseen maan kolkkaan toivoen että hän vaikenisi. Siellä hän sai uudistuksia aikaiseksi ja kannusti ihmisiä yhteiskunnan väkivallattomaan uudistamiseen. Samaan aikaan latinalaisessa Amerikassa laajalti vaikuttanut vapautuksen teologia otti poliittisemman linjan. Se oli vasemmistolaista ajattelua samaan aikaan kun kylmä sota vallitsi Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Vapautuksen teologia sai osittain syyttään kommunismia ajavan leiman. Kuten Dom Helder Camara sanoi: ”Kun annan ruokaa köyhille, he sanovat, että olen pyhimys. Kun kysyn, miksi köyhillä ei ole ruokaa, sanotaan, että olen kommunisti.” Kirjasta Hyvien tekojen aarre
|
MarjataltaTällä sivulla bloggaa Amanda-kustannuksen Marjatta Jaanu-Schröder. Hän on teologian maisteri ja tietokirjailija, joka on toiminut Helsingin katolisen hiippakunnan opetustyön johtajana sekä suorittanut jatko-opintoja Helsingin yliopiston uskontotieteen laitoksella tutkien Jaavan uskonnollista elämää. Marjatan Facebook-ystäville nämä kirjoitukset ovat entuudestaan tuttuja, mutta nyt niihin pääse tutustumaan muutkin. Arkisto
November 2021
Hakusanat
All
Linkkejä |